Takaisin veteraanipäivän alkusivulle
 |
|
| Keuruun Veteraanijuhlan puhe 27.4.2011 VMTK Puheenjohtaja Alik. Keurulainen Henri Arvoisat veteraanit, hyvät kutsuvieraat, pioneerirykmenttiläiset. Olen saanut kunniatehtävän pitää puheen kertoen hieman näkökulmia 2000-luvun sotilaana veteraaneista, itsenäisyydestä ja hivenen varusmiespalveluksestakin. Tänään 27.4 tulee kuluneeksi 66 vuotta siitä, kun lapin sota päättyi ja näin ollen, myöskin suomen osuus 2. maailmansodassa päättyi. Vuodesta 1987 tätä päivää on vietetty kansallisena veteraanipäivänä, jolloin muistetaan elossa olevia, sekä kuolleita veteraanejamme yleisen juhla- ja liputuspäivän merkeissä. Lapin sodan päättyessä tuo siniristilippumme nostettiin salkoon merkiksi, jolloin viimeinenkin saksalainen oli poistunut maastamme. Monia kertoja olen katsonut kun tuo lippu on vedetty salkoon. Aina ensimmäisenä siitä on tullun mieleen itsenäinen suomi, sen luonto, rauha ja ne ihmiset, jotka ovat henkensä kaupalla taistelleet itsenäisyyden meille. Mielestäni liian moni on unohtanut tämän maamme kannalta tärkeän ns. voiton, jonka jälkeen maastamme on huimaa vauhtia kasvanut globaali hyvinvointivaltio, jossa kaikilla on rauhallinen ja turvallinen elinympäristö ja perus toimeentulo. Nykyajan sotilaana on vaikea käsittää minkälaisissa oloissa, tuolloin kymmeniä vuosia sitten on taisteltu. Varusmiespalveluksen aikana, kun metsässä on seissyt yöpimeällä, väkisin on tullut miettineeksi miten sodassa on pärjätty? Siinä vartiossa kylmissään värjöttelykin on tuntunut jo vastenmieliseltä, katsella vain sysimustaa metsää sekä tähtiä, saati sitten sotia? Palveluksen aikana on monta asiaa selkiytynyt, ja sanonta että armeijassa kasvaa lopullisesti mieheksi pitää mielestäni varsin hyvin paikkansa. Etäisyys omaisiin, yleisesti ottaen ulkomaailmaan ja vaikkapa mediaan kasvattaa sopivasti kärsivällisyyttä ja auttaa ajattelemaan asioita monelta kantilta sekä laittamaan niitä tärkeysjärjestykseen. Veteraanien joukko on päivä päivältä vähenemässä, ei pidä unohtaa myöskään heidän puolisoita, lottia, kaikkia niitä ihmisiä, jotka ovat tavalla tai toisella olleet auttamassa maatamme sodan kourista ja alkaneet elvyttää talouttamme, suomalaisia arvoja, tätä hyvinvointiyhteiskuntaa kohti parempaa. Tämä joukko on maksanut kovan hinnan maastamme. Nyt on meidän vuoro hyvittää se heille, Pyrkiä tukemaan mm. taloudellisia oloja esim. osallistumalla sotaveteraanikeräyksiin, huolehtimaan yleisestä hyvinvoinnista ja erityisesti viihtyvyydestä. Hyvin monet ikääntyvät ihmiset ovat vailla vaikkapa vain juttuseuraa. Mediassakin on silloin tällöin keskusteltu veteraanien ja yleisesti ottaen ikääntyvien hyvinvoinnista, voimme vain toivoa maamme päättäjiltä vastuuntuntoa ja suurta sydäntä tarttua näihin asioihin. Varmistaa se, että heille, jotka tämän maan itsenäisyydestä ovat taistelleet, luotaisiin turvallinen ja viihtyisä asuinympäristö tarvittavine palveluineen. Seuraavaksi olen liittänyt kahden varusmiesjohtajan, sekä yhden miehistöön kuuluvan varusmiehen ajatuksia veteraaneista ja itsenäisestä suomesta, sekä terveiset joita he ovat halunneet välittää eteenpäin. Upseerikokelas Vanhanen, Suojelukomppania. - Sana veteraani on aina herättänyt minussa kunnioitusta, mutta vasta armeijassa olen oppinut ymmärtämään, kuinka suuret heidän uhraukset ovat todella olleetkaan. näiden uhrauksien ansiosta meillä on mahdollisuus elää turvallisessa ja puhtaassa, itsenäisessä suomessa. Molemmat isovanhempani ovat olleet sodassa mukana, ukkini rintamalla konekiväärimiehenä, mummini lottana. Molemmat isovanhemmat muistan lämpiminä ja yritteliäinä ihmisinä, jotka sotakokemuksista huolimatta onnistuivat rakentamaan itselleen hyvän elämän. Uskon, että kaikki ne armeijan käyneet tai nyt palveluksessa olevat 80- ja 90-luvun lapset arvostamme tekojanne itsenäisen suomen puolesta. vaikka olemme saaneet elää yltäkylläisen ja huolettoman nuoruuden, on ollut mukava huomata, että maanpuolustustahto on yhä vahva. Naispuolisena upseerikokelaana olen erityisen iloinen ja ylpeä siitä, että nyky-suomessa kaikilla on tasavertainen mahdollisuus palvella isänmaataan: myös meidän naisten rinnassa sykkii sini-valkoinen sydän. Upseerikokelas Muukkonen, 1. Pioneerikomppania - Sanalla veteraani on minulle kaksi merkitystä: toinen on yksinkertaisuudessaan taistelun karaisema sotilas, joka on nähnyt ja kokenut kaiken mitä taistelukentällä voi kokea. Toisaalta käsitän veteraanin sellaisena ihmisenä, joka on aikoinaan antanut suurimman uhrauksen minkä ihminen kykenee antamaan maansa puolesta. Veteraanit ovat laittaneet oman henkensä alttiiksi turvataksemme maamme suvereenisuuden ja kansalaisten turvallisuuden. Veri- ja hikipisaroita säästelemättä he ovat noudattaneet sotilasvalansa heille sanelemia velvollisuuksia aina viimeiseen hengenvetoon asti. Valitettavan moni suomalainen mielestäni pitää itsenäistä isänmaata itsestäänselvyytenä ja unohtanut millä hinnalla itsenäisyys on aikanaan ostettu. Moni isä, aviomies, poikaystävä tai vaikkapa perhetuttu kaatui sodissamme, jotta tulevilla sukupolvilla olisi edes vähän turvallisempaa elää tässä kaoottisessa maailmassa. Etenkin osa nykynuorisosta on mielestäni unohtanut täysin mitä tämän maan puolustaminen on vaatinut. Suurin toiveeni on, että pystyisimme aikanaan maksamaan tämän mittaamattoman velkamme veteraaneille takaisin. Perintö, jonka he meille jättivät, on yksi arvokkaimmista asioista mikä meillä on. ”Mieheltä ei voi pyytää enempää kuin tällä on”. Tämän suuren uhrauksen edessä en osaa esittää muuta kuin pienen toivomuksen itsenäisen suomen kansalaisille: muistakaa, minkä asian puolesta nämä miehet ovat taistelleet ja osa kuolleet, mutta ennen kaikkea.. muistakaa minkä puolesta he elivät. Heidän perintönsä elää yhä. Pioneeri Kujala, 1. Pioneerikomppania - Veteraanit ovat miehiä, jotka ovat olleet mukana talvi- tai jatkosodassa. Heidän panostuksen ansiosta Suomi on säilyttänyt itsenäisyytensä. Veteraanista minulle tulee mieleen rohkea, ylpeä ja isänmaataan rakastava iäkäs ihminen. Mummoni on ollut 7-vuotiaana pikku lottana sodassa ja hän muistelee sen ajan olleen kiireistä ja pelottavaa aikaa. Arvelen, että jos itse olisin ollut samassa tilanteessa, pelko olisi varmasti vienyt vallan. Veteraneille kaikkia kunnia ja kiitos heidän uhrauksistaan isänmaamme eteen. Toivon, että veteraaneiden tarpeiden eteen olemme kaikki valmiita auttamaan, he ovat sen avun ansainneet. Toivotan kaikille läsnäolijoille oikein hyvää veteraanipäivää ja aurinkoisia sekä antoisia kevätpäiviä kohti kesää. |
