Lukiolaisten matkan 2011  alkuun

Toimittaja Paula Kiviluoman juttu matkalta

Karjala 8.9.2011

Pääkirjoitus

Muistojen matkalle

Perinteen siirrosta ja historian tuntemuksen lisäämisestä jälkipolville on puhuttu viime aikoina varmaan jo miltei väsymiseen asti. Ja puhuminen totta vieköön onkin tärkeätä!

Mutta pelkät puheet eivät riitä, olisi tartuttava toimeen ja tehtävä työtä asian eteen. Mikä olisi keino jolla nuorten kiinnostus juuriin saataisiin heräämään?

Osallistuin äskettäin Keuruun lukiolaisten sotahistorialliselle matkalle Karjalan kannakselle. Sivusta seuranneena ja asiaan enemmän perehtyneenä voin todeta, että onpa Keuruulla kehitetty hieno ja toimiva idea! Nyt seitsemättä kertaa tehty matka puolustaa hyvin paikkaansa, osana nuorten historian kurssia.

Kolmen päivän ajan opiskelijat kiersivät Karjalan kannasta tutustuen sotahistoriallisilla tärkeillä paikoilla. He olivat perehtyneet paikkoihin jo etukäteen tehden niistä erilaisia ryhmätöitä ja haastatteluja.
Mukana matkalla oli asiantunteva opas sekä taisteluihin osallistunut veteraani. Moni nuori totesikin että juuri sotaveteraanin tarinat sodasta ja omakohtaiset kokemukset olivat matkan parasta antia. Nyt 90-kymppinen oli sota-aikaan näiden matkaan osallistuneiden nuorten ikäinen. Veteraania kuunneltiin kunnioittavasti ja tarkasti.

Eikä matka suinkaan ollut pelkkää sotimista. Nuoret pääsivät tutustumaan venäläiseen kulttuuriin ja näkemään alueet, joilta karjalaiset ovat joutuneet lähtemään evakkoon. Joku huokaili autossa, nähdessään kuinka järkyttävässä kunnossa maalaismaisemat olivat. Matkan anti oli erittäin monitahoinen.

Keurulaisten matka-idea on hieno konsepti perinteensiirtotyössä. Idea on niin hyvä että toivoisi siitä otettavan hieman esimerkkiä. Tällaisia matkojahan voisi toteuttaa monin eri tavoin, koulujen kautta ehkä helpommin. Mutta mikseipä myös pitäjäseurat ja -säätiöt tai sukuseurat voisi suunnitella nuorille suunnattua matkaa.
Mutta toteutus on aloitettava mahdollisimman nopeasti. Aika kuluu kiivasta tahtia ja pian muistot ja muistelijat käyvät vähiin.
PAULA KIVILUOMA